21.3.17

Ten months

Meidän maailman rakkain ihana neitimme täytti tämän kuun alussa kymmenen kuukautta! <3 
Enää puolitoista kuukautta yhteen vuoteen ja minun äitisydän pakahtuu onnesta ja rakkaudesta. En tiedä johtuuko se töihinpaluusta vai mistä, mutta olen arvostanut entistä enemmän yhteistä aikaa Islan kanssa ja olen yrittänyt tallentaa mieleeni jokaisen pienen hetken, sillä aika menee vain niin älyttömän nopeaa. 
Meillä on ollut viime aikoina niin hauskaa! 
Kerroinkin viime postauksessa kuinka Isla on oppinut tanssimaan ja ollaan kuunneltu paljon musiikkia. Neidiltä löytyy kunnon rytmitaju, sillä minkä tahansa paukutuksen, hyräilyn tai rytmin kuullessaan hän alkaa tanssia. Pitää ehdottomasti katsella löytyisikö meille jonkinlainen muskariryhmä keväälle tai kesälle. :)
Musiikin lisäksi pieni neitimme rakastaa kirjoja. Touhun ja tohinan keskellä hän jaksaa rauhoittua syliin istumaan ja jaksaa kuunnella ja katsella kirjoja vaikka kuinka paljon. Parhaita kirjoja on eläin- ja luukkukirjat ja neiti osoittelee pyydettäessä eri asioita kirjojen sivuilta. 

Olemme luultavasti pyöritelleet ja kutitelleet Islaa melko paljon, sillä aina sängyllemme nostaessa, alkaa heittelehtiminen selältä mahalle ja takaisin sekä huippu kikatus. Varsinkin aamulla, kun haemme hänet viereen, hän möyrii, heittelehtii, antaa pusuja (ihania kuolaisia pusuja), nauraa ja on niin onnellinen meidät nähdessään. 
Konttaaminen on melko vauhdikasta ja mukaan on tullut kiipeily ja seisoskelu. Meidän sohvapöytämme on melko matala ja neiti seisoskelee sitä vasten suurimman osan päivästä haha! Myös sivuaskelia otetaan tukea vasten ja jalka tuntuu olevan koko ajan tukevammin maassa, sillä pyllähdyksiä sattuu enää harvoin. Tavaroiden ojentaminen ja taputus on uusimpia juttuja ja niitä myös tehdään koko ajan. 

Kolmannet päiväunet ovat jääneet pois ja yöunia nukutaan 11-12h yössä, mikä on kyllä melko luksusta! Olen niin kiitollinen neidin hyvistä unenlahjoista, sillä tuntuu, että tarvitsen itsekin hyvät pitkät yöunet toimiakseni kunnolla. Ruokaa uppoaa viisi isoa ateriaa päivässä ja pikkuhiljaa alkaa siirtyminen tavalliseen maitoon. Tällä hetkellä suurinta herkkua on raejuusto, nam!
Niin hurjaa, että kohta meillä ei asu enää vauva vaan taapero. 
Viimeiset 10,5kk ovat olleet niin ihania ja hauskoja ja on ilo olla äiti tälle ihanalle pienelle tytölle. Monesti kuulee puhuttavan kuinka vanhemmuus on asioista luopumista, mutta se on antanut niin paljon enemmän kuin osaisin edes sanoin kuvailla.
Niillä parilla asialla, joista on ehkä luopunut, ei ole mitään merkitystä, kun tilalle on tullut miljoona parempaa asiaa. 

Kuolaiset pusut, "ääätiiii"-huudot, kodissa kaikuva nauru ja pienet tahmaiset sormet jotka ojentavat ruoan muruja, niistä olen tällä hetkellä todella onnellinen. <3

<3: Roosa

8.3.17

Take time to make your soul happy

Pinkit ruusut, kuuma kahvi ja uusi ihana Macbook, niistä on minun keskiviikko tehty. 
Ollaan vietelty rentoa päivää ihan vaan kotosalla, sillä töihinpaluu otti aika koville henkisesti ja fyysisesti. Vaikka koen olleeni ihan aktiivinen vaunulenkkeineni äitiysloman ajan, niin kyllä se kahdeksan tuntia jalkojen päällä yhtäkkiä tuntuu aika raskaalta. Ajatukset ovat pyörineet paljon tulevaisuudessa viime aikoina ja varsinkin nyt kun äitiysloma virallisesti loppui. Yksi ihana ja elämäni parhain ajanjakso takana, mutta onneksi ihania hetkiä on varmasti myös edessä. 
Iski kyllä kunnon arkeenpaluuhaikeus, mutta yritän imeä kaiken positiivisen energian tuosta meidän huipusta pikkuneidistä! Isla on oppinut "tanssimaan" ja aina musiikin kuullessaan hän alkaa huojumaan puolelta toiselle. En ole nähnyt ihanampaa näkyä koskaan ja voi että meillä onkin soinut lastenlevyt viime päivinä. 
Viikonlopulle on luvassa taas paljon ohjelmaa ja yksi keikkakin, joten seuraavat päivät lataillaan akkuja, touhuillaan pikkuneidin kanssa ja kuunnellaan Maija Mehiläistä niin kauan ettei jaksa enää huojua. 
  <3: Roosa
Ihanaa naistenpäivää! 

3.3.17

And that everything you do is galvanized in gold.

Hei kaikki ja ihanaa perjantaita! <3
Meidän aamu alkoi Islan 10kk neuvolalla ja neiti saikin paljon kehuja neuvolantädiltä höpöttelemällä, osoittelulla ja karhunkävelyllä. 
Muutamana viime päivänä on ollut ihana kevätfiilis ja ollaan nautittu auringonpaisteesta onnellisina. Välillä on kyllä ollut kamala loskasää, mutta onneksi ollaan sentään voiton puolella ja ei enää kauaa kunnon kevääseen. Aikaiset aamut tuntuvat entistä helpommilta, kun aurinko nousee jo seitsemän jälkeen ja iltalenkit ihanilta, auringon laskiessa vasta ennen kuutta. Emme ole asuneet vielä tähän vuodenaikaan asunnossamme, joten mukava huomata, että pihallemme paistaa aurinko aamusta iltaan ja isoista ikkunoista tulvii sisälle ihanaa valoa. 
Kerroinkin viime postauksessa, että meillä alkoi Islan unikoulu. 
Itse unessa tai nukahtamisessa ei ole niinkään ollut ongelmaa, joten sana "unikoulu" ei välttämättä ole ihan oikea kuvaamaan tilannetta. Isla on aina nukkunut säännöllisesti, mutta viime aikoina ongelmaksi on muodostunut neidin syöminen yöaikaan. Kaikki tekevät omat ratkaisunsa imetys- ja unijutuissa, mutta itselle alkoi olla liikaa kahden tunnin välein heräily yöllä.
Vauvan unisykli kestää noin tunnin ja aikuisella puolitoista, joten vauva herää yleensä juuri siihen aikaan, kun aikuinen on syvimmässä unessa. Unen evääminen ja keskeyttäminen ei todellakaan ole hyväksi ja itsellä se alkoi näkymään välillä ärtyisyytenä. On sitä ollut kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan hyväntuulinen ja positiivinen, mutta itse en koe olevani niin hyvä äiti väsyneenä, kuin mitä olisin täysin levänneenä. 
Islan huone on ollut tähän asti työ-/romuhuone, joten järjestelimme sen vihdoin kuntoon ja siirsimme pinnasängyn makkaristamme sinne. Halusin jättää yöimetykset pois yhdellä kertaa ja valmistauduimme henkisesti monta yötä kestävään huutoon, mutta kaikki menikin niin paljon paremmin!
Pari ensimmäistä yötä Antti kävi laittamassa pudonneen tutin takaisin neidille ja unet aina jatkuivat sen kummempaa hyssyttelyä. Parin yön jälkeen neiti alkoi nukkumaan täysiä unia ja nyt nukkuu siis 19.30-06 heräämättä. Yleensä unikoulun onnistumisen takaa selkeä päivärytmi ja etenkin samat iltarutiinit. Meillä iltapalan, -pesujen ja -sadun jälkeen Isla alkaa olla valmista kauraa ja nukahtaakin sänkyyn vaan laskemalla ja jättämällä hänet sinne. 
Voin kertoa, että on hieman eri fiilis itselläkin, kun on saanut nukkua yöt putkeen!
Päiväunia meillä nukutaan vielä kolmet ja periaatteessa iltaunet voisivat jäädä jo pois, mutta neidin herätessä niin aikaisin, ovat ne ihan tarpeelliset. Kaikki päiväunet nukutaan vain ulkona vaunuissa, mikä tuo omat haasteensa esimerkiksi kovien pakkasten aikaan tai kun vaunuja pitää raahata aina menossa mukana. 
Minulla on maanantaina edessä töihinpaluu ja tuntuu, että vuosi on mennyt aivan liian nopasti! Luojan kiitos meillä on pitkät äitiyslomat muihin maihin verrattuna ja on niin onnekas olo, että on saanut olla mukana neidin alkutaipaleessa niin paljon. Onnekas olo myös siitä, että Islan ei vielä tarvitse mennä tarhaan ja minun ei tarvitse tehdä kuin pari päivää viikkoon. Mutta silti... mitä tekisinkään, että saisin jatkaa näitä rentoja lomapäiviä tuon ihanan touhottajan kanssa.
Yritettiin keksiä jotain kivaa tekemistä viimeisille lomapäiville, mutta ehkä ihan kivakin olla ihan rauhassa. Ulkoilla ihanassa säässä, nukkua päiväunet kun on aikaa ja touhuta kaikkea mukavaa yhdessä. :)

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3 
<3: Roosa

23.2.17

Good morning

Ihanaa torstaita kaikille!
Meidän aamu on alkanut tavalliseen tapaan kuudelta ja Isla nukkuu ensimmäisiä päikkäreitään. Monet ihmettelevät miksi heräämme niin aikaisin ja miksi emme siirrä neidin nukkumisrytmejä hieman, mutta tämä rytmi tuntuu meille juuri täydelliseltä. Isla syö aina iltapuuron seitsemältä ja nukahtaa yleensä ennen puolta kahdeksaa, jolloin meille jää illalla kivasti omaa aikaa.
Meillä on myös ensimmäinen yö takana unikoulua tai oikeastaan yöimetysten pois jättämistä, joten sormet ristissä, että tästä eteenpäin myös minä saisin nukkua kokonaisia öitä! Kymmenen kuukauden katkonaisten unien jälkeen väsymys on välillä sitä luokkaa, että pienetkin vastoinkäymiset tuntuu vähän liiankin isoilta. Mutta tästä voisin kirjoitella lisää, sitten kun näitä öitä on takana enemmän.
Meidän alkuvuosi ja etenkin helmikuu on mennyt niin hujauksessa!
Ollaan oltu todella paljon menossa ja vietetty aikaa ystävien ja perheidemme kanssa. On ollut läksäreitä, kotiinpaluujuhlia ja kuukauden kohokohtana rakkaan siskonpojan ristiäiset. Kevään odottaminen tuo aina kovan innon sisustaa ja uudistaa kotia, joten teimme myös pienen reissun Haaparantaan ja Ikeaan viime viikolla. Mitään tiettyä ei oikeastaan edes lähdetty hakemaan, mutta ainahan sieltä kärryllinen tavaraa lähtee mukaan, eikö? 
 
Muutamana päivänä on ollut ihana sää ja on ollut mukava taas ulkoilla! Päivittäiset vaunulenkit ovat viime viikkojen aikana vähän jääneet ja siihen on ehdottomasti tehtävä muutos. Huomaa heti omassa fiiliksessä jos ei ulkoile, mutta viime aikoina on ollut vaan niin helppo laittaa Isla terassille nukkumaan ja itse puuhailla jotain muuta sisällä.
Tällä hetkellä Islan kanssa touhuaminen on niin ihanaa!
En sano etteikö aikaisemmin olisi ollut, päinvastoin, mutta tämä melkein kymmenenkuun ikä on vaan jotenkin älyttömän hauska. Neiti oppii uusia asioita niin kovalla vauhdilla ja ymmärtää koko ajan enemmän ja enemmän. Hänestä on tullut kunnon kelmi ja testaa todella meidän rajoja ja konttaa täysillä karkuun. Parhaita leikkejä tällä hetkellä ovat tyynyjen päällä möyriminen, asioiden takaa kurkkiminen ja syliin kiipeäminen. Näyttää siltä, että minun rauhallisen luonteen sijaan neiti on perinyt isin vauhdikkuuden, joten saa nähdä millaisia tilanteita on luvassa tuleville kuukausille haha!



<3: Roosa

8.2.17

Neiti 9kk

Meidän ihana pieni neitimme on nyt viettänyt saman ajan mahan ulkopuolella kuin sisällä, ihan uskomatonta! Nyt tuntuu, että kehitys on ottanut isoja harppauksia ja tästä varmaan vauhti vielä kovenee. Reviiri laajenee koko ajan ja Isla konttaa huoneesta toiseen sekä seuraa perässä. Rauhalliset suihkut, syömiset ja laittautumiset on historiaa sillä nykyään neidin on oltava aina siellä missä tapahtuu. Sydämentykytyksiä ja vaarallisia tilanteita sattuu tuon tuosta, sillä ihan vielä tuo pää ei taida olla menossa mukana. Tukea vasten noustaan ja jouduimmekin laskea pinnasängyn pohjan ihan alas ettei vaan tiputa laidan yli. Laatikoiden päälle kiivetään, esteiden yli ryömitään ja aamulla on ihan parasta nousta äidin tai isin selän päälle. 

Tällä hetkellä hampaita on tulossa lisää, mikä on aiheuttanut vähän kiukkua ja levottomia öitä, mutta muuten ollaan oltu yhtä hymyä. Islalla on vieläkin tuo oma ihana tyylinsä hymyillä, kuten kuvista huomaa ja hänen naurunsa on mahtavan hörisevä ja värisevä (hankala kuvailla, mutta sen kuullessa ei voi muuta kuin nauraa). 
Isla on aina höpötellyt ja "jutellut" paljon, mutta nyt juttelu kuulostaa enemmän ja enemmän keskustelulta. "Äiti, ätä, äätii, pappa, papa, ishi, vavva"-äänteitä tulee paljon ja neiti saattaa leikkiä itsekseen ja höpötellä vaan kaikkea söpöä. Myös esineitä ja ihmisiä osoitellaan paljon ja esimerkiksi kysyessä "missä nalle" hän osaa osoittaa puuropaketin kyljessä olevaa nallea aww. :)

Muutamien tukehtumisepisodien jälkeen ollaan päästy sormiruokailussa hyvälle mallille ja onkin ollut helppoa, kun on voinut kokkailla Islalle melkein samoja ruokia kuin meille. Kaikki ruoka uppoaa, mutta pikkuneidin ehdottomia lemppareita on Talk-murut, kananmuna, mustikat ja banaani. 
 Sormiruokailu on vaan niin helppoa, sillä voidaan syödä koko perhe samaan aikaan ja toisen meistä ei tarvitse syöttää Islaa lusikalla.
 Islasta on myös tullut todella hellyydenkipeä ja oikein kiipeää syliin jos istumme lattialla. Siitä asti, kun hän oppi yhtään rimpuilemaan irti ja ilmaisemaan tahtoaan, ei hän ole viihtynyt ollenkaan sylissä, joten me olemme ihan onnessaan tästä vaiheesta! Sylissä ollessa hän pitää tiukasti kiinni, painaa posken poskea vasten ja hymisee tyytyväisenä. 
Tämä hellyysvaihe saa kestää meidän puolesta pitkään, sillä sydämeni pakahtuu pelkästä ajatuksesta, että meidän ihana minineiti täyttää kohta yhden vuoden! <3
 
<3: Roosa 
 
P.s. Pahoittelut tästä hitaasta postaustahdista, mutta tällä hetkellä postailu on niin raivostuttavan vaikeaa. Meidän kone on niin tukossa ettei mitään rajaa ja yhden postauksen tekeminen kestää todella kauan... 
Tarkoitus olisi hommata uusi kone piakkoin, joten sitä odotellessa. :)

19.1.17

Momiform

Harmaa Bershkasta ostettu mekko on varmaan yksi käytetyin vaatteeni! 
Se on niin monipuolinen ja älyttömän mukava päällä. Käytin mekkoa läpi raskauden, lainasin siskolle hänen raskausajaksi ja nyt otin sen taas pitkästä aikaa käyttöön. Mekko ei ole näin imetysajalle kauhean käytännöllinen, mutta tuon minin kanssa touhutessa niin joustava ja kiva päällä. 
Omaan arkipukeutumiseeni kuuluu niin paljon nykyään esimerkiksi jumppahousut, rennot paidat ja topit, joten välillä on ihana vetäistä päälle jotain muuta.

Tänään on taas saanut nauraa pikkulikalle, kun hän oppi vilkuttamaan. Saa kunnolla pidätellä naurua (ja kyyneliä), kun toinen niin suloisesti keskeyttää leikit, kääntyy meihin päin ja heiluttaa koko käsivarttaan. Ihan huippua huomata kuinka nopeasti kaikki uudet opit tarttuu! Naurujen lisäksi neiti on aiheuttanut pieniä sydämentykytyksiä, sillä yhtäkkiä hän pääsee paikasta toiseen niin salamannopeasti. On niin tottunut siihen, että esimerkiksi ruokaa on saanut kokkailla rauhassa tai laittaa pyykkejä kuivumaan, mutta nyt saa juosta minuutin välein estämään pienten sormien menoa pistorasiaan tai räpläämään vaunujen likaisia renkaita.
Alle neljän kuukauden päästä juhlitaan yksivuotissynttäreitä ja saa nähdä kuinka nopeaa silloin juostaan heh!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!
<3: Roosa

16.1.17

Minne katosi päivät?

Voi luoja, että rakastan tuota pikkuneitiä! 
Isla on niin ilopilleri aina ja saa meidät koko ajan nauramaan. 
Meidän päivä alkoi jo 5:30 tänä aamuna, kun neiti läpsytteli iloisesti meidän kasvoja ja käsiä. Revettiin molemmat väsymyksestä huolimatta nauramaan, sillä jotain siinä minikädellä läpsyttelemisessä on vaan niin koomista. Isi nappasi Islan kainaloon ja heidän siirtyessä olohuoneeseen leikkimään, sain jatkaa unia vielä pitkään. On kyllä ihana nukkua välillä muutama ekstratunti, mutta silti ennemmin herään aamulla aikaisin. En olisi iki-iki-ikinä uskonut, että minusta voi kuoriutua aamuihminen, mutta jotenkin nautin niistä rauhallisista hetkistä kahvia hörppien, Islan leikkiessä rauhassa ja tyytyväisenä. Olen myös saanut tarkemman ruokailurytmin Islan syntymän jälkeen ja syönkin lounasta jo yleensä 10-11 aikaan, joten myöhempään herätessä kroppa huutaa ruokaa. 
Tänään ollaan vietelty rauhallista kotipäivää. Sisko kävi kyläilemässä päälle kuukaden ikäisen poitsunsa kanssa ja onhan ne minivauvat vaan niin ihania! Jännä miten nopeasti unohtaa kaikki vastasyntyneeseen liittyvät jutut ja etenkin niin pienen nostelu ja käsittely tuntuu niin kaukaiselta. Isla on ihan todella kiinnostunut serkkupojastaan ja lähtee raketin lailla ryömimään kohti hänet nähdessään, joten pitää koittaa vielä pitää vähän turvaväliä. Isla ei vielä hallitse voimiaan ja nappaa meidän aikuistenkin käsistä ja hiuksista niin kovasti kiinni, että herkemmälle iholle voi helposti jäädä pahaa jälkeä. Muutama kuukausi eteenpäin ja veikkaan, että noista kahdesta tulee melko erottamaton kaksikko! 
Minulla on menossa viimeinen äitiyslomakuukausi ja olo on ihan äärettömän haikea. Miten, siis miten aika onkaan mennyt ohi näin hujauksessa? Seuraava kuukausi vielä vietellään lomia, mutta maaliskuun alussa koittaa töihin paluu. Meillä on onneksi niin kiva tilanne, ettei Islan tarvitse mennä hoitoon ja minäkin teen vain muutamaa päivää, mutta silti... 
Töihinpaluu on silti tällä hetkellä meille parhain vaihtoehto, vaikka ehdottomasti haluaisin kotiin jäädäkin. Onneksi kesälle on luvassa lisää lomaa, joten töissä ei tarvitse painaa montaa kuukautta. Veikkaan kyllä, että mitä enemmän Isla lähtee liikkeelle ja tuhoamaan paikkoja, sitä enemmän töihinpaluu alkaa tuntua mieluisalta hah! Monesti kuulee, että äitiysloman jälkeinen töihinpaluu tuntuu kuin lomalle pääsisi, joten sitä odotellessa. 
Onneksi saan vielä nauttia näistä rauhallisista aamuista, hitaista päivistä, pitkistä kävelylenkeistä ja Islan kanssa leikkimisestä päivittäin. Eiväthän ne tosin maaliskuun koittaessa minnekään häviä, mutta ehkä niitä arvostaa enemmän niiden ollessa harvemmassa. 

<3: Roosa